Kirjailijoita joiden kirjoista olen pitänyt.

Lisää kirjoja jotka olen lukenut edellisen päivityksen jälkeen ja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen tai muuten jääneet mieleeni:
• Raymond Carverilla on joitakin hyviä runoja ja tarinoitakin, vaikka niiden ihmishahmot toisinaan melkein masentavat.

• Pentti Saarikosken "Euroopan reuna" matkapäiväkirjasta pidin. Jonkinlainen sukulaissieluni, kenties. Sateiset seudut Atlantin rannoilla?

• Umberto Econ Foucaultin heilurista opin jotain, vaikka onkin vain "viihdettä":

  "Jos olemassaolo on niin tyhjää ja haurasta, että se kestää vain salaisuuden etsimisen illuusion varassa, silloin todellakaan ei ole mitään pelastusta, me olemme kaikki orjia, joten antakaa meille herra, sitä me tarvitsemme."
  
  - Suom. Tuula Saarikoski

• Wislawa Szymborskan runoista pidän. Ei itsekeskeistä keskuslyriikkaa, vaan julman armottomia huomioita maailmasta, joihin vain hyvä havaitsija kykenee.

Kirjoja jotka olen lukenut edellisen päivityksen (syyskuu 2004) jälkeen ja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen tai muuten jääneet mieleeni:
• Jean Giono -- Maailman laulu, sekä L'homme qui plantait des arbres, (Man who planted the trees).

• Cesare Pavese -- Kuu ja kokkotulet (La luna e i falò, The moon and the bonfires. Google asks: Did you mean: "Kuu ja kokoustilat" ?)

• Mihail Lermontov -- Aikamme sankari

• Aino Kallas -- Barbara von Tisenhusen (1923), Reigin pappi (1926, The Pastor of Reigi), Sudenmorsian (1928, The Wolf's Bride) (Surely the most skilled Finnish writer I have read.)

• Tove Jansson -- Kuvanveistäjän tytär (Tove Jansson oli myös hyvä kirjailija.)

• Nikos Kazantzakis -- Kazantzakikselta olen nyt Askeesin lisäksi lukenut romaanit Tilinteko, Pyhä köyhyys, Vapaus tai kuolema ja Kerro minulle Zorbas. "Tilinteko" on eräänlainen proosamuotoinen tiivistys miehen ideologiasta, ja "Askeesi" vastaava runoelmana. Myös "Zorbakseen" on tiivistetty paljon. Onneksi kaikki eivät ajattele ja ole kuin pohjoismaalaiset!

• Pierre Teilhard de Chardin -- Tapaus ihminen (Le Phénomène Humain) (Mielenkiintoinen näkemys evoluutiosta, Kazantzakiksen ja Henry Bergsonin jäljillä.)

• Arne Falk-Rønne -- Tristan da Cunha. Tämä ei ole mikään kirjoitustaiteen mestariteos, ja suomennoskin on aika kökkö, mutta todistaa silti taas, että tositarinat ovat usein paljon mielenkiintoisempia kuin väkisin väännetty fiktio.

  ---

  Kirjoja jotka olen lukenut edellisen päivityksen (helmikuu 2000/syyskuu 2002 ?) jälkeen ja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen tai muuten jääneet mieleeni:

• William Faulkner -- Villipalmut, sekä Toivomuspuu.

• Hugh Lupton, Niamh Sharkey -- Ihmesatuja eri maista. (Ajalta jolloin ihmisillä oli vielä mielikuvitusta.)

• Rainer Maria Rilke -- Malte Laurids Briggen muistiinpanot (Hieno! Varsinkin paniikkikohtausten ja Burgundin hullujen kuninkaiden kuvaukset.)

• Nikos Kazantzakis -- Askeesi (Samoin.)

• Leibniz -- Monadologia

• Olaf Stapledon -- Viimeiset ja ensimmäiset.

• Volter Kilpi -- Alastalon salista jaksoin lukea tasan puolet (ensimmäisen osan) ja ensimmäisen luvun toisesta osasta. Sen jälkeen vitsi venyi liian pitkäksi. Se kohta on kyllä hyvä, jossa kiiliäispaarma lentää jonon viimeisimmän lehmän hännän alle. (Totintarjoiluluvussa, muistaakseni.)

• Halldor Killjan Laxness -- Maan valosta luin ensimmäisen osan ja noin puolet toisesta osasta. Lupaavan alun jälkeen kirjailija hukkaa momentin kokonaan.

• Magnus Mills -- Aidantekijät (ja muita kirjoja).

  ---

  Varsinainen suosikkini on kuitenkin:

• Sherwood Anderson -- amerikkalainen kirjailija vuosisadan alkupuolelta. Miehen tunnetuin teos on löyhästi yhteenpunottu novellikokoelma Winesburg, Ohio, joka on suomennettu nimellä Pikkukaupunki, mutta vielä enemmän olen tykästynyt miehen muihin novelleihin, sellaisiin kuin The Man's Story tai The Other Woman. Nämä löytyvät esimerkiksi kokoelmasta Certain Things Last. Olen naputellut ylös novellin: In A Strange Town  (Take a look).

• Kaksi euroopanjuutalaista kirjailijaa, itävaltalainen Jakov Lind, ehdottomasti lukemisen arvoinen on novellikokoelma Puinen sielu (Soul of Wood and Other Stories)
  ja jugoslavialainen Danilo Kish. Olen lukenut jälkimmäiseltä tyylikkään kokoelman The Encyclopedia of the Dead.

• Jakov Lindin kuten monen muunkin kiinnostavan kirjailijan löysin kuvataiteilija Kalervo Palsan päiväkirjoja lukiessani. Toinen lähde mikä vaikutti minuun aikoinaan suuresti on Encyclopedia Britannican artikkeli Literature, The Art of. Sieltä löysin myös Sherwood Andersonin.

• Venedikt Erofejev: Moskova - Petushki (Traduction Française: Moscou-sur-Vodka)
  "Joku on jo oksentanut, ja sen on hyvä olla, mutta toinen vasta alkaa antaa ylen".

• Daniil Harms: Sattumia. Useimmat novellit hieman turhan pätkää minun makuuni, mutta lopussa oleva "Eukko" on kyllä hieno, samaa tasoa kuin yllä mainittu "Moskova-Petushki".

• Vanhat ja vähän uudemmatkin venäläiset klassikot: Dostojevski, Tolstoi, Bulgakov. Tshehovia olen vasta aloittelemassa maistelemaan. Näiltä olen lukenut lähinnä novelleja, Dostojevskiltä tosin pari romaaniakin. (Rikos ja rangaistus, Karamazovin veljekset. Ovat hyviä, vaikka en muuten tiiliskivistä pidäkään. Ja "Kirjoituksia kellarista" on ehdoton suosikkini.)

• Saman aikakauden amerikkalaiset mestarit Edgar Allan Poe, Herman Melville ja Ambrocie Bierce ovat myös lukemisen arvoisia, vaikka joskus tehokeinot tuntuvat liian tarkoitushakuisilta.

• Gustave Flaubert: Pyhän Antoniuksen kiusaus. (Le tentation de Saint Antoine, 1874 - The Temptation of Saint Anthony) sekä Bouvard ja Pécuchet.

• Saksalaiset impressionistit: Herman Hesse ja Thomas Mann. Erityisesti pidin jälkimmäisen herran novelleista kokoelmassa Kuolema Venetsiassa. Mieshän on suuri humoristi, vaikka herrojen tiiliskiviähän ei lue muuta kuin masokismista.

• Japanilainen Kobo Abe.

• Norman Mailer: Muinaiset illat. Hyvä tarina rappion etenemisestä monen jälleensyntymisen kautta.

• Salman Rushdien ensimmäinen romaani Grimus on muuten hauska.

• Veikko Huovinen: Hirri, kokoelma miehen ensimmäisiä novelleja. Mieshän on esteetikko.

• Maestro itse: Jorge Luis Borges.

• Julio Cortázar Toinen todella tyylinsä hallitseva novellisti Argentiinasta. Kokoelmassa "Bestiaario" on selkäpiitä kylmääviä novelleja.

• Sarjakuvia: Ruotsalainen Joakim Pirinen piirtää mustaa tarinaa. Olen lukenut kaksi albumia: Sokeri-Sakari ja Kaasua!, komisario Likanen.

• Jotkut Aku Ankka -tarinoista ovat upeita: Esimerkiksi saksalaisen Volker Reichen piirtämä sarjakuva kunnianhimoisesta Akusta töissä Roopen omistamassa kemian tutkimuslaboratoriossa. Julkaistu nimellä MAUVAISE NOTE POUR DONALD ranskalaisen Picsou-lehden numerossa Juin 1997.

• Tämä on muuten myös mainio tarina, vaikka olisikin totta: The Story of Mel.